Siivouspäivän kunniaksi

Töissä käymisessä on työn itsensä ja tilipäivän lisäksi myös se hyvä puoli, että arkena ei ehdi pahemmin katsella kotona nurkkiin kerääntyviä pölykoiria eikä keittiössä alasokkelin kahviroiskeita (miten sitä voi olla siellä?). Lomalla taas tulee katseltua tarkemmin ympärilleen ja seuraukset arvaa. 

Meillä on siis ollut tänään siivouspäivä. 


Tai siivottiin lasten kanssa yhteiset huoneet - keittiö, olohuone ja eteinen. Poikien huoneeseen laitoin vain oven kiinni. 


Rakastu arkeen. Siivous-adrenaliinihuuruissa se lausutaan "rakastu arkeen, my ass", mutta kun sain kahvikupin ja miehen tuoman lämpimän korvapuustin nenäni alle, sentään osasin nauttia hetkestä.



Lapset ja boheemi siivousta vihaava äiti ovat hirveän huono yhdistelmä. Siinä ei iskulauseet eikä kynttilänsytyttelyt auta. Mutta fiilistellään näin jälkikäteen, kun sain istua keittiönpöydän ääreen ilman, että varpaat osuvat pöydän alla oleviin muruihin ja eilisiin makaroneihin ja huokaista helpotuksesta kuin jonkin suuremmankin koitoksen jälkeen. 


Minulla on kaksi lehteäkin odottamassa. Ihana-lehti oli äkkiselaamisella yllättävän kiva. Harkitsen jopa sen tilaamista. (Ostin irtonumeron.) Kotivinkki on tullut minulle pari vuotta, mutta sen lopetin. 


Kliseet kohdillaan! Instamuki ja mehikasvi. 

Ja ettei totuus unohdu:


Ostin kaksi, ovat niin kivan näköisiä.  


Aurinko paistaa ja pahin ryönä on nyt siivottu. Tyttönen on lomaleirillä ja pojat leikkivät leegoilla. Mies on töissä ja minä menen keittämään lisää kahvia. Loma on aika kivaa - nyt kun siivous on tehty.